Hei kaikille!

Minä olen siis se koiruus josta tuo mamma täällä tarinoi. Olen syntynyt 7.9.2007 Sipoossa ja sain elää ensimmäiset 10 elinviikkoani emoni ja isukkini kanssa. Perheeseen kuului myös jonkunlainen määrä ihmisiä ja kissoja, mutta heistä en oikein tarkemmin muista. Äitini on saksanpaimenkoiran ja esterelanvuoristokoiran sekoitus ja isä puolestaan briardin ja saksanpaimenkoiran sekoitus. Ilmeistä on miksi muistutan enimmäkseen saksanpaimenkoiraa =).

Kun mamma ja iskä minut hakivat kotiinsa, se oli minulle täysin luonnollinen juttu. Muut pennut oli jo haettu pari viikkoa aiemmin ja olin niiden perään jo itkeskellyt, joten en viitsinyt sitten enää itkeä uudessa kodissa. Vähän kyllä ihmetytti kun olin kovasti näkevinäni muita pentuja talossa, mutta ne eivät tulleet leikkimään kanssani. Nyt kun olen jo iso poika tiedän että ne onkin sellasia peilipömpeleitä joista näkyy mun oma naama.

Jouduin heti tottumaan siihen että päivisin olen yksin kotona. Sekin minulta luonnistui hyvin. Enkä edes tuhonnut kauheasti mitään. Vähän tietysti maistelin pöydänjalkaa.

Mamma huomioi heti, että minusta löytyy useampaa voimakastahtoista rotua. Tästä johtuen mamma huolehti tarkoin sosialistamisestani. Toisin sanoen tutustuin jo pienenä moniin eri ihmisiin ja koiriin. Ja minusta tulikin tosi kiltti kaveri. Kertaakaan en ole murissut vieraille koirille tai ihmisille... ainakaan lähietäisyydeltä. Joskus lenkillä joutuu vähän murisemaan varoitukseksi matkan päästä, vahtikoira kun olen.

Neljän kuukauden iässä alkoi sitten koira koulu. Ja siellä onkin käyty ahkerasti siitä asti, joka viikko.

JUTTU JATKUU MYÖHEMMIN